Vähän erilaista "ompelua"

Käväisin viikonloppuna Tampereella. Käväisin siellä "synnyttämässä", suurella työllä ja vähän tuskallakin. Ei, lapsilukumme ei lisääntynyt! Synnytin rummun. Omin pienin kätösin väkersin ja väänsin, värjäsin ja solmin. Solmuja tuli tehtyä varmasti ainakin miljoona!! Jos riittäkään.. Mutta tässä se nyt on, minun oma rumpuni!

Se on upea. Mahtava! Ihana! Ja minä ihan itse sen tein! Siinä tohinassa katkesi vasemman etusormen kynsi, ja oikeasta etusormesta ja peukalosta repesi kynnen alta nahat irti.. Ja ai että miten hellänä sormenpäät olikaan parina päivänä.

Kalvo on poronnahkaa. Uitettu ensin vanha ruskea-nimisessä väriliemessä, sitten vielä punaisessa. Ja punainen huuhtoutui miltei pois liemikäsittelyn jälkeen, ja säikähdin että noinko sitä tähän jäikään. No jäi!! Kaikki punomiset on tehty samasta poronnahasta leikatuilla suikaleilla. Kahva puuta. Ja kuinka arvoituksellisia kuvioita rummussa onkaan..

Siitä tuli kuin tulikin takki!!

Siitä epämääräisesta kaava ja kangasläjästä siis. Muutaman kerran tuli mieleen, että heitän koko tekeleen roskiin, tai silppuan pienen pieniksi paloiksi.. Onneksi en!!!

Se on IHANA! Minun!! Taskuina ihan ikioma sävellys, omasta kädestä piirretty "tumppu", taskunsuu kantattu puuvillakantilla. Takin etureunat ja huppu myös kantattu, Helmaan tehty käänne jonka tikkasin sik-sakilla.

Vuorin virkaa toimittaa tuo pitkään marinoitu aarteeni, iänikuisen vanha pussilakana. Lienee kotoisin -70-80 lukujen mailta. Ja se on IHANA!!

Niskassa ripustuslenkkinä yksien farkkujen vyötäröltä pelastettu lenksu. Niskaan jouduin tekemään pienen paikkauksenkin, kun hauras lakana repesi hieman..

Hihoihin laitoin vuoriin resorin kiinni (inhoan että ranteisiin käy veto), ja farkkuun tein käänteet, ovat siis irti toisistaan. Oli viikonlopun jo käytössä, ja toimii näinkin. Mutta kertakaikisen ihana takki, ja ihan justiinsa mun näkönenkin! Kaavana toimi siis Suuren Käsityölenhden sadetakkikaava nro.3/2010. Tähän takkiin kaavaa muokattu siten, että helmasta lyheni ainakin 35cm, ja sivuista kavennettu reilulla kädellä (kolmeen eri kertaan). Hihaakin taisin pikkasen kaventaa. Mutta hyvä tästä tuli, seuraavaan osaan jo leikkuuvaiheessa muokata kaavaa; kyllä, aivan takuulla teen seuraavankin!! :D

"Hullu mä en ole mut joskus sitä hurahtaa"..

Kertoi minulle viisivuotiaani, kun siivosin ompelutilaa ja lajittelin kankaitani! :D Noh, nythän on niin, että kuulun Facebookissa Saumanvara-nimiseen ompeluryhmään. Kiitos kyseiseen ryhmään kuuluvien naisten aloin haluta itselleni farkuista kierrätettyä takkia. Eipä auttanut kuin piirtää sadetakkikaavat Suuresta käsityölehdestä (nro.3/2010), kaivaa pussillinen kierrätykseen saatuja farkkuja ja yksi pussilakana, ja nips naps!! Ikinähän en ole siis takkia tehnyt, että saapas näkee mitä kenkä tekee.. Lähtökohta olisi tämännäköinen:

Katsotaan mitä tästä vielä tulee harmaiden hiusten ja menetettyjen hermojen lisäksi..

Onnistumisen iloa!

Onnekseni joskus osaan tehdä asioita oikeinkin. :) Nämä kintaat onnistui jo paremmin, kun maltoin kirjoittaa tekemisohjeen paperille ylös, ja siitä sujuvasti lunttasin aina välillä. Mullako muka hahmotushäiriö..

Nuin kun tuli hienot!

Sisällä sammakkoaiheista puuvillaa, välissä froteepyyhkeestä lämmöneristettä. Ja ohjeenhan siis löydät Hääräämöstä.

Aina ei vaan mee niinkuin Strömsössä..

Kierrätysompelut, se on vaan niin se mun juttu. Ja materiaalikin on tullut kerättyä ehkä hieman liikaakin.. ;) No mutta, törmäsinpä ihanaan ohjeeseen Häärämö-blogissa, ja farkkujahan riittää että eikun saksimaan! Ensin tietty oma "pieni" räpylä paperille ja piirtäen kaavaa. Noh, muuten sujui oikein hyvin, mutta se ompelujärjestys.. Ei ollut ohje tehdessä auki tietokoneella, ulkomuistista koetin vääntää. Ja huonosti siinä kävi..

Siistille näyttää kyllä noin päällepäin, mutta sisälle jäikin sitten se moka..

Eli saumat jäi sisäpuolelle (onneksi) näkyviin, vaikka piti mennä nätisti pussiin. Mutta hyvin kinnas toimii käytössä, tämä jäikin itselle käyttöön. Aina ei vaan voi onnistua kympin arvoisesti..