"Äiti, mä haluun olla panda!"

Neitimme 5½v ilmoitti topakasti sunnuntai-iltana. Päiväkodilla siis vappunaamiaiset keskiviikkona. "Voitko sä tehdä sellasen puvun jooko??" Noh, äitipäs otti ja kurkisti googleen, haki ideaa asua varten. Ensimmäisenä löytyi naamari.

Tämän kaava/pohja löytyi nettiä koluamalla. Eikun A4 kopiopaperi näyttöä vasten ja piirtäen, tulostin ei tahdo olla yhteistyössä mun kanssani. Korvat ideoin itse, samoin nuo silmän mustat osat ja rusetin. Ja tästä tuli aivan järkyn suuri tuon pienen päähän, joten teinpäs uuden.

Tähän otin mittaa päästä, piirsin lapsen naamaa vasten kaavaaperille sopivamman koon. Hyvä tuli, justiinsa sopiva!

Paidan peruskaava jostain SK:stä. Muokkasin siihen rinnan kohdalle tuon katkoksen, ikäänkuin se pandan massu. Etukappaleelle tein rypytystä poikkisaumaan. Helman huolittelu meni hieman pipariksi.. Materiaalina lahjoituksena saatu valkoinen trikoo, ja EK:n palalaarilöytö. Melko erilaisia tunnultaan, mutta silti hyvin toimii.

Legginsit ihan perussettiä peruskaava, ja trikoo sellaista putkella olevaa resorimaista; mutta ohutta. Samaa kuin paidassa.

Hame tehty puuvillahameen kaavalla. Joustocollegea ja sitä samaa EK:n palalaarilöytöä kuin paidassa. Helmakaitaleen laskostin rypytysten sijaan (kolmesti katkennut rypytyslanka, juu nou?). Helmaan surautin vielä puuvillapitsiä, Karnaluksin tuliaisia. Pitäähän sitä nyt tyttömäistä olla!

Neiti itse oli sangen tyytyväinen, olisi halunnut jo himmailla puvussaan eilisen päivän! :) Joskus voi päästä vähän helpommallakin! Ensimmäiset panda-asu kuvat mitä löytyi oli koko haalareita tassuineen kaikkineen... Hauskaa vappua ja maltillista siman nautiskelua!!

Hävytön meikkipussi

Tämän pussukan tilasi ystävän tytär, 17v. itselleen meikkipussiksi. Kävi valikoimassa kankaat itse, ja halusi nämä. Hävytöntä.. ;)

Tämä siis kokonaan Naisten Päivä-puuvillaa tukikankaalla vahvistettuna, vetoketju kotoisin Tallnnasta Karnaluksista. Vai olikohan sittenkin siitä alakerran puodista Abakhanilta? Nätti pussukka, kertakaikkiaan!!

Takkiprojekti vol 3.

Seuraavan takin näpräsin tokaluokkalaiselle toiveiden mukaan. Päälikankaaksi ei tullut nyt kierrätys, vaan metritavarana kanssa-hamsterilta ostettu joustofarkku. Tätä jäi vielä reilusti muuhunkin ompeluun.

Kanttaus ruskeaa puuvillakanttia. Kaavana tässäkin se sK:n sadetakkikaava koossa 140cm, mutta muokkasin muotoa, kapeammaksi ja lyhyemmäksi. Taisin kaventaa hihojakin hieman, tyttö kun on hoikka.

Vuorissa tuollasia kissaelukoita, liekkö panttereita ja gepardeja ainakin. Neiti niistä tykkää ja tulipahan kankaalle käyttöä! Sain kankaan lahjoituksena ompelutarkoituksiin.

Vetoketjun ostin Ecosenteriltä, paikallinen kierrätyskeskus. Pakko ostaa kun oli niin bling! Ja maksoi euron, 63cm pitkä vetska!!

Iloinen neiti lähti tänäaamuna kouluun uudessa takissa ja äiti sai ison halauksen palkaksi!

Lisää kätyreitä

Tämän sain tänä aamuna valmiiksi. Iskälle oma pipa. Sille iskälle, joka pyysi tuon edellisen pipon tytölleen. No mutta, siinäpä se nyt!

Trikoot kotoisin Eurokankaasta ja Kestovaippakaupasta (vuori), applikaatioon käytetty tilkkukopan aarteita, ja tyttären rikkinäisiä farkkulegginsejä.

Näiden pipojen idean tämä isä sai aiemmin tekemästäni piposta. Tyttären luokkakaveri sai kevättalvella pipon lahjaksi, johon applikoin kätyrin.

Että semmosia näpertelyitä! :D Hianot tuli!

Pipaa pukkaa

Vaikka kelit lämpenee, silti pitää tehdä pipoja! :D Pyyntönä toteutin pipon neidille, joka fanittaa Itse ilkimys-elokuvia. Eipä muuta, kuin tilkut esiin ja liimaharsot ja silitysrauta ja...

Tämmöistä sain aikaan. Jok'ikinen pieni osanen on pienestä tilkusta. Silmän valkoiset pisteet tikattu valkoisella. Huh mikä homma!! Mutta minkä ihana auvo kun sain tämän valmiiksi!

Sisälle nappasin lahjoituksena saamaani valkoista trikoota, joka on putkella. Hieman resorimaista, mutta todella ohutta. Kelvannee tytölle, kelpaisi meidän 5 vuotiaallekin, jolle pipo on kyllä hiukan suuri...

Työn alla toinen Kätyri, iskä haluu kanssa oman kappaleen! :D (Psst! Tämä pipo onkin tehty ihan uusilla masiinoilla! Niistä lisää tuonnempana..)

Farkkua ja kierrätystä vol. ties kuinka mones..

Ne taskut. Farkkujen takataskut. Näitähän nyt on nähty, mutta nytpä minun ensimmäinen versioni. Lokerikko, joka on ajateltu kännyn, laturin ja kuulokkeiden säilytykseen. Ehkä.

Neljä takataskua ja yksi lahje. Taustakangaskin on kierrätettyä. Itse ostin sen kirpputorilta, myyjä pelasti sen jotakin työväentalon k'tköstä kun uhkasi mennä roskiin. Todella vahvaa markiisikangasta jostain kaukaa -60 luvulta (kait).

Tästä tuli tosi kiva! Teinikin totesi että "Ai. Joo, meneehän se." Tämän parempaa kommenttia tuskin saakaan.. :D

Lisää farkkua, lisää kierrätystä

Koskapa olen tehny niin monen monta kassia farkkujen housuosasta, koetin keksiä jotakin muuta. Ratkoja kauniiseen käteen ja takataskut turvaan, sillä niistähän saa niin monenlaista!!

Siitäpä sitten jatkojalostusta, housuosat suikaileiksi.

Toisen pitkän reunan saumuroin, toinen reuna ja päät jätin sikeen niin kuluessaan hapsuttuu farkulle ominaiseen tapaan. Sitten ei kun sik-sak. Ja paljon. Kahdeksan alapuolan verran, ja kipeän olkapään/käsivarren..

Olipahan iso työ, mutta hittovie se kannatti!!! Maton olen ajatellut 17v:lle sängynviereen. Ei mitään hajua miten kestää kulutusta, mutta mitä väliä! Siitä tuli niiiin hieno! Mahtavan elävä pinta.

Kokoa matolla on 80cm 140cm. Pohjalla myymälän somistuksena ollutta puuvillaa. Toiseen reunaan sik-sakkasin myös kanttinauhaa siistimmän yleisilmeen aikaansaamiseksi. Kanttinauha saatu kirpputorilta lahjoituksena (kenkälaatikollinen nauhoja+nyörejä). Vain ompelulangat tässä matossa on siis uutta! Tykkään ihan satasella!!! <3 (ja "valitettavasti" suikaleita vielä jäi, ja tein vähän lisääkin, joten ei taida jäädä tähän..)

Kierrätystä

Samat farkut, joista syntyi patalappupari riitti vielä pariin pussukkaan. Itselleni nämä tein reissuun, jotta sai näppärästi korut tms. pienet ja algeerialääkkeet mukaan. Jotenkin inhottaa ne muoviset kaupan pussukat, vaikka toki ne saippualle tai shampoolle on kätevämpiä. Sisältä kurkkii TAAS se Naisten Päivä, on se vaan vekkulia kangasta! Suhteellisen mielipiteitä herättävä kuosi kyllä, monenlaista kommenttia on tullut vastaan.. Itse siihen tykästyin ja ostinkin sitä pätkät viidessä eri värissä. ;)

Pitihän se sitten toiseksi nuorimman sylikummillekin tehdä oma pussukkansa kun sitä niin halusi. Kuvat valitettavasti otettu iltahämärissä joten sen laatuisia kun pimeään aikaan saapi..

Karkkipinkki vetskari peräisin Tallinnan ompelijoiden taivaasta Karnaluksista, tukikangas paikallisesta kangaskaupasta. Farkku kierrätystä.

Haastava huhtikuu

Kuulun facebookissa ompeluryhmään (yllätys). Siellä järjestetään milloin mitäkin tempauksia ja ompeluhaasteita. Maaliskuussa ompelivat porukalla takkia, silloin en itse osallistunut. Huhtikuun haasteena on värit, joka viikolle annetaan aina omansa. Tehty asia pitää sisältää vähintään puolet ko.väriä. Ensimmäinen väri oli punainen, ja sopivasti tein tuon takin siihen.

Toisena värinä oli keltainen. Ihanan kevään keltainen, jota minulla löytyi vain puuvillana. Siispä ompelin pussukan. Pussukka on toalettilaukun kokoinen. Sisältä kurkistaa iloinen Marianne Valolan Naisten päivä-kangas, johon sain kunnian tutustua tuolla ompeluryhmässä myös. Tarinan kankaasta ja sen kuosista voi käydä lukemassa täältä.

Kolmanneksi väriksi annettiin vihreä, keväisen raikas ja kirkas vihreä. Noh, pähkin aikani, ja totesin että ainoa mahdollinen minun hyllyssäni on tämä limenvihreä velour. Housut. Joo. Vaan mitähän tuumaa vannoutunut pinkki-prinsessani.. Mausteeksi siis hieman pinkkiä, ja kruunua. Kaava Ottobre 4/13 Ultimate casual 116cm. Hirmuisen korkea vyötärö, ja lahkeet tuntuu himpan lyhyille. Nuo resorit todennäköisesti siis vaihdan (ovat löysätkin), ja vyötäröä lie madallettava.

Kaveriksi housuille tein vielä hupparin, samasta Ottobrestä Begle Boy-kaavalla koossa 116cm. Tämä taas on sitten melko kapeaa mallia, ja hihojen pituuskin on vähän siinä ja siinä. Resori on aika lopussa, jos riittää vaihtanen tähänkin pidemmät resorit hihoihin.

Kuitenkin kiva setti tuli, ja kelpasi neidille päälle!!

(Velourit ostettu Kangashamstereista, resorin alkuperä painunut jo unholaan)

Farkuista takikisi vol 2.

Nonniih! Tämä projekti meni jo helmpommin kuin ensimmäinen, ja kokoakin tällä on "vain" 110/116cm. On tehty SK:n sadetakkikaavalla tämäkin (3/10), piirsin pienimmät kaavat eli 122cm. Sitten mittailin tytön rinnanympäryksen, halutun hihan ja helman pituuden ja muokkasin kaavaa halutunlaiseksi.

Neiti itse ylpeänä iloitsi, että saa samistella äiskän kanssa!! :D Taskuihin tuli pieni viba, jonka huomasin tietenkin vasta nyt kuvatessa. Mutta korjaus vaatisi helmakäänteen purkamisen, joten saapa olla. Onpahan se käsintehdyn leima!! Tähän meni kahdet naisten farkut, ja vähän yhtä lahjetta lisäksi.

Kankaat neiti sai valita kierrätyskeskukselta ihan itse. Vuoreksi valikoitui näinkin kukkivainen verho. Siitä poimittu myös tuo punainen resoreihin ja kanttiin, jota sopivasti jäi omasta takkiprojektista.

Ripustuslenkkinä jälleen vyölenksu oman takkiprojektin jäänteistä.

Hyvä siitä tuli, ja taskuista viis nyt vaan ja takki päälle!!

Korjausta

Välillä harmittaa tämä oma hätäisyys, kun ei muista että voisi kuvata kohteensa ENNEN mitään käsittelyä, eikä vasta sitten kun jo olen tehnyt esineelle/vaatteelle jotakin. Näkisi sen lähtökohdan oikeasti, koska joskus muutos vain on valtava. Noooooh,jokatapauksessa itse asiaan. Nyt on kyseessä pihakeinu, sellainen hyvin perinteinen kahden istuttava. Se oli vinossa, toinen käsinoja irti, samoin osa istuimen rimoista. Niin mukavasti nitojalla kasattu.. Noh, istuinosa irti jaloista, ja kimppuun.

Kiikun jalat vaati vain vähän korjausta, yksi kulmatuen ruuvi oli katkennut joten siihen siis uusi. Kiikku on Valtticolorilla vetästy kahteen kertaan silloin kun kiikku saatiin, oliskohan ollut 6-7-vuotta sitten.

Istuinosassa olikin sitten vähän enempi työtä. Toinen käsinoja oli siis irti, sen ruuvasin kiinni. Ja sittemmin huomasin, että ruuvinreiät olivat "venyneet" ja molemmista nojista piti siirtää ruuvin kohtaa hieman. No nyt pitää. Lisäksi ruuvasin jok'ikisen riman päistä ja keskeltä, ensin vielä porasin reiät rimoihin jottei ne halkea. Muutama ruuvi siis ruuvattuna.

Siinä se nyt nätisti nököttää, odottaa että käyn läpi teräsharjalla hellästi rapsutellen. Ja sitä että sää lämpenisi siihen +5 astetta ympäri vuorokauden, jotta saisin Miranolia pintaan! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Vähän erilaista "ompelua"

Käväisin viikonloppuna Tampereella. Käväisin siellä "synnyttämässä", suurella työllä ja vähän tuskallakin. Ei, lapsilukumme ei lisääntynyt! Synnytin rummun. Omin pienin kätösin väkersin ja väänsin, värjäsin ja solmin. Solmuja tuli tehtyä varmasti ainakin miljoona!! Jos riittäkään.. Mutta tässä se nyt on, minun oma rumpuni!

Se on upea. Mahtava! Ihana! Ja minä ihan itse sen tein! Siinä tohinassa katkesi vasemman etusormen kynsi, ja oikeasta etusormesta ja peukalosta repesi kynnen alta nahat irti.. Ja ai että miten hellänä sormenpäät olikaan parina päivänä.

Kalvo on poronnahkaa. Uitettu ensin vanha ruskea-nimisessä väriliemessä, sitten vielä punaisessa. Ja punainen huuhtoutui miltei pois liemikäsittelyn jälkeen, ja säikähdin että noinko sitä tähän jäikään. No jäi!! Kaikki punomiset on tehty samasta poronnahasta leikatuilla suikaleilla. Kahva puuta. Ja kuinka arvoituksellisia kuvioita rummussa onkaan..

Siitä tuli kuin tulikin takki!!

Siitä epämääräisesta kaava ja kangasläjästä siis. Muutaman kerran tuli mieleen, että heitän koko tekeleen roskiin, tai silppuan pienen pieniksi paloiksi.. Onneksi en!!!

Se on IHANA! Minun!! Taskuina ihan ikioma sävellys, omasta kädestä piirretty "tumppu", taskunsuu kantattu puuvillakantilla. Takin etureunat ja huppu myös kantattu, Helmaan tehty käänne jonka tikkasin sik-sakilla.

Vuorin virkaa toimittaa tuo pitkään marinoitu aarteeni, iänikuisen vanha pussilakana. Lienee kotoisin -70-80 lukujen mailta. Ja se on IHANA!!

Niskassa ripustuslenkkinä yksien farkkujen vyötäröltä pelastettu lenksu. Niskaan jouduin tekemään pienen paikkauksenkin, kun hauras lakana repesi hieman..

Hihoihin laitoin vuoriin resorin kiinni (inhoan että ranteisiin käy veto), ja farkkuun tein käänteet, ovat siis irti toisistaan. Oli viikonlopun jo käytössä, ja toimii näinkin. Mutta kertakaikisen ihana takki, ja ihan justiinsa mun näkönenkin! Kaavana toimi siis Suuren Käsityölenhden sadetakkikaava nro.3/2010. Tähän takkiin kaavaa muokattu siten, että helmasta lyheni ainakin 35cm, ja sivuista kavennettu reilulla kädellä (kolmeen eri kertaan). Hihaakin taisin pikkasen kaventaa. Mutta hyvä tästä tuli, seuraavaan osaan jo leikkuuvaiheessa muokata kaavaa; kyllä, aivan takuulla teen seuraavankin!! :D

"Hullu mä en ole mut joskus sitä hurahtaa"..

Kertoi minulle viisivuotiaani, kun siivosin ompelutilaa ja lajittelin kankaitani! :D Noh, nythän on niin, että kuulun Facebookissa Saumanvara-nimiseen ompeluryhmään. Kiitos kyseiseen ryhmään kuuluvien naisten aloin haluta itselleni farkuista kierrätettyä takkia. Eipä auttanut kuin piirtää sadetakkikaavat Suuresta käsityölehdestä (nro.3/2010), kaivaa pussillinen kierrätykseen saatuja farkkuja ja yksi pussilakana, ja nips naps!! Ikinähän en ole siis takkia tehnyt, että saapas näkee mitä kenkä tekee.. Lähtökohta olisi tämännäköinen:

Katsotaan mitä tästä vielä tulee harmaiden hiusten ja menetettyjen hermojen lisäksi..

Onnistumisen iloa!

Onnekseni joskus osaan tehdä asioita oikeinkin. :) Nämä kintaat onnistui jo paremmin, kun maltoin kirjoittaa tekemisohjeen paperille ylös, ja siitä sujuvasti lunttasin aina välillä. Mullako muka hahmotushäiriö..

Nuin kun tuli hienot!

Sisällä sammakkoaiheista puuvillaa, välissä froteepyyhkeestä lämmöneristettä. Ja ohjeenhan siis löydät Hääräämöstä.